Historia

Kihlajaiset 078 (2)HISTORIA eli mistä kaikki sai alkunsa …   
Juha Herttuainen Lepola 18.10.2003
Suomessa on ollut näkövammaisten opaskoirankäyttäjien avustajia eli nykyiseltä nimeltään peesareita yhtä kauan kuin on ollut opaskoiriakin. Sotasokeiden apuna oli palveluskoirien kouluttajia ja mm. lottia heidän ollessaan yhteistyökoulutuksessa.  
Opaskoirakoulun ja –yhdistyksen kouluttajat toimivat peesareina ja koetuomareina 1940-luvulta alkaen. Palveluskoirakokeiden opaskoirakoetuomarit pitivät yhdessä opaskoirakoulun kouluttajien kanssa opaskoirakoille harjoituksia ja leirejä. Näistä leireistä aiheutuneet kustannukset maksoi Opaskoirayhdistys. Vuonna 1989 aloitettiin Opaskoirakoulun ja Opaskoirayhdistyksen toimesta järjestelmällinen täydennyskoulutus eli ns. viiden päivän kurssit. Myös opaskoirakerhojen toiminta käynnistyi mm. Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Savossa. Koetuomareiden lisäksi toimintaan tuli mukaan muutakin opaskoira-asiasta kiinnostunutta väkeä. Perustettiin opaskoira-asiamiesverkosto, jonka tehtäväksi tuli yhteyshenkilötoiminnan ja tiedottamisen lisäksi opaskoirakoiden alueellisen täydennyskoulutuksen ja virkistystoiminnan järjestäminen.Peesi-lehti Peesi-lehti alkoi ilmestyä helmikuussa 1992. Herttuaisen Juha kirjoitti, monisti, lajitteli, tarroitti, nuoli postimerkit ja pisti postiin ensimmäiset Peesi-lehden numerot. Aluksi Peesi ilmestyi kuusi kertaa vuodessa, myöhemmin neljästi. Vakituisten kirjoittajien piiri laajeni pian käsittämään mm. nimimerkki Veteraanin ja Veikko Tuomisen. Lisäksi yhteyshenkilöt ja muutamat opaskoirankäyttäjät kirjoittivat viikonloppukursseista ja muista koiratapaamisista. Peesarit-kerhon puheenjohtajat ja sihteerit pistivät myös kynänsä savuamaan. Peesi-lehteä toimittivat myöhemmin Esko Palosvirta ja Sari Marttila. Vuoden 2003 alussa Peesi ja Opaskoirakoulun lehti Opaskoirauutiset yhdistettiin ja niiden tilalla alkoi ilmestyä Valjaissa-lehti Opaskoirayhdistyksen kustantamana.

Peesarit-kerho perustetaan

Peesi-lehden kautta tapahtunut tiedonvälitys vakiintuneen täydennyskoulutustoiminnan ohella saattoi olla eräs virike Peesarit-kerhon perustamiselle. Kutsu peesarikerhon perustavaan kokoukseen julkaistiin Peesi-lehden numerossa 3/93. Perustava kokous pidettiin Lepolassa 6. päivänä marraskuuta 1993. Paikalla oli 18 henkilöä. Kerhon puheenjohtajaksi valittiin Heikki Saastamoinen, joka kaukaa viisaana ehdotti kerhon toimintamalliksi rekisteröitymätöntä peesareiden löyhää yhteenliittymää ilman erityisiä sääntöjä. Niin tehtiinkin ja turha byrokratia, kuten taloudenhoito, vältettiin. Kerhon jäseniä voisivat olla kaikki opaskoiratyöstä kiinnostuneet aktiiviset henkilöt. Toiminnan muodoiksi määriteltiin lyhyesti opaskoirien täydennyskoulutus Opaskoirayhdistyksen järjestämillä kursseilla sekä yksittäisten koirankäyttäjien kanssa, koetoiminnan tukeminen, Peesi-lehden julkaiseminen ja peesareiden koulutus. Peesarit-kerhon puheenjohtajina ovat toimineet Heikki Saastamoinen, Ilkka Teinilä ja nykyinen puheenjohtaja Sari Rajala. Sihteerin vakanssia ovat hoitaneet Juha Herttuainen, Esko Palosvirta, Sari Marttila ja nykyinen sihteeri Eija Paasu.

Toimintaa

Peesarit-kerhon ensimmäinen oma toimintatapahtuma oli huhtikuun 24. päivänä 1994. Silloin tutustuttiin opaskoiran ja valkoisen kepin avulla liikkumiseen ”laput silmillä”. Anneli Salminen alusti aiheesta: ”Kun kohtaat näkövammaisen” ja päälle päätteeksi pidettiin kokous. Omaa toimintaa ovat olleet vuodesta 1994 lähtien peesaripatikat ja viime vuosina vakiintuneet talvipatikat. Peesarit-kerho on tukenut Viron opaskoiratoimintaa lahjoittamalla sikäläiselle opaskoirajärjestölle labradorinnoutajan pennun. Viron opaskoiratyötä on lisäksi tuettu yksityisten peesareiden toimesta lähinnä peesaamalla ja järjestämällä Viro-Suomi opaskoiramaaotteluita.

Peesausta

Lukuisat ovat ne olleet ne täydennyskoulutus- ja virkistystapahtumat, joissa Peesarit-kerhon jäsenet ovat olleet mukana. Opaskoirakerhojen toiminta on lisääntynyt kattamaan koko maan. Viikonloppukursseja järjestetään vuosittain kymmenkunta. Yhdessä opaskoirakoiden kanssa järjestetään patikoita, opaskoirakokeita, retkiä sekä kotimaassa että ulkomailla, preppauskursseja, yksityisten opaskoirakoiden kanssa tapahtuvia peesauksia, jne. – kaikkea mahdollista. Naapurimaassamme Ruotsissa on myös noin 10 vuotta toiminut opaskoirakoiden avustajien kerho kuin meilläkin. Toisistaan tietämättä kummankin maan kerhojen toiminnot ovat kehittyneet suunnilleen samanlaisiksi. Onpa meiltä markkinoitu Ruotsiin jopa yksi uudissana. Se on peesari – ruotsiksi siis pesare.

Yhtä kaikki

Jenkkiläisen opaskoiralehden kannessa oli hiljattain kuva, joka oli otsikoitu nimellä ”Our Community” – ”Meidän yhteisömme”. Kuvassa kulki väkeä kadulla: oli mustia, oli valkoisia, oli kepin ja opaskoiran avulla liikkuvia sokeita, vammaisia, perheitä, jne. Kuvan avulla viestitettiin tasa-arvoa kaikkien kansanryhmien kesken. Siinä missä opaskoirakko, myös peesari tarvitsee rentoutumista. Meidän opaskoirayhteisömme käsittää myös peesarit ja yhdessä toimiminen on hauskaa. Joka tapahtuman jälkeen on hyvä tulla kotiin niin koirakon kuin peesarinkin. Peesarilla on vapaus osallistua tai olla osallistumatta – tulla ja mennä. Sen mahdollistaa tämä meidän rakas löyhä yhteenliittymä, jonka nimi on Peesarit. Peesarit-kerhossa on tätä kirjoitettaessa 117 jäsentä. Mukana on peesaavien peesareiden lisäksi opaskoiratoiminnan tukijoita, mm. kummipentujen lahjoittajat.

Tässä vielä vanhoja, Juha Herttuaisen ohjaamia opaskoiravideoita!